Taas yksi

Taas on yksi kaappi lisää seinässä. Se edellinen on vielä kesken, kun siihen tarvitaan vielä monta reikää, että putken saa vietyä hormiin.

Tämä on sellainen ovenvieruskaappi, johon kertyy kaikki ihmeellisimmät pikkutavarat, tulitikut, taskulamput sun muut härpäkkeet, joille ei oikein muuta paikkaa löydy. Eli hyvin tarpeellinen yksilö.

Nyt alkaa vasta nähdä, miten eri osat sopivat keskenään. Lamppu löytyi alkusyksystä ja on vähän yksinäisenä nököttänyt katossa.

Pikkuhiljaa alkaa sitä oikeaa väriä löytyä enemmänkin. Eikö vaan ole mahtava kaapinväri?

Vielä noita kaappeja pinossa on odottamassa paikkaansa. Vielä on keittiön sähkötyötkin tekemättä. Tällä hetkellä toimii vain sähköhella, kattolamppu ja yksi pistorasia (jossa ovat kiinni kaikki muut kodinkoneet jatkojohdolla tai ilman). Mutta hyvin ovat Ukko ja Akka niilläkin pärjänneet tähän asti. Pian saa kyllä sähkömies tulla ja laittaa loputkin kuntoon.

Nykyaikaista tekniikkaa Koivurinteelle

Ukko ja Akka päättivät ottaa nykyajan hömpötykset käyttöön keittiössä. Jo piippua muuratessaan muurari sai varata yhden hormin liesituulettimelle. Niin varmasti paikka oli jo puolitoista vuotta sitten tiedossa. Ensimmäinen kaappi saikin olla nyt se, johon tuo nykyajan hömpötys olisi tulossa. Kaapin viereen oven puolelle on tulossa vielä 30 cm levyinen kaappi, joka on vielä kavennusprosessissa. Näin tuolle seinälle tulee yläkaapit ja alakaapit helloineen symmetrisesti.

Pitkään  markkinoita tutkittuaan Koivurinteen isäntäväki tuli siihen tulokseen, että parempi on pitää vehkeet piilossa, jos vaan mahdollista. Ja kyllähän nykyään on kaikki mahdollista. Löytyi Savo-merkkinen liesituuletin, josta suurin osa laitteesta on kaapin sisällä. Käyttökin on helppoa; sen kun vetää lippaa eteen käynnistääkseen imun. 

Ja on toki niitä muitakin seiniä jo tapetoitu. Kyllä oli Ukko ollut ahkerana lauantaina, kun Akka oli seurakunnan kirpputorilla myyntivuorossa. Akalla ei mennyt kuin seitsemän euroa, joten ihan kannattava työvuoro se sitten lopulta oli.

Seuraavaksi onkin Ukolla ja Akalla tiedossa lisää yläkaappien kiinnittämistä. Kyllä sitä on jo odotettukin, jotta tavaroita saa pois laatikoista peräkamarista. Sitten saattaisi olla jo tarpeeksi tilaa lattian maalaukseen ja alakaappien sijoittamiseen. Kyllä tässä vielä työtä riittää pitkälle kevääseen. Mutta mihin Akka saisi kylvettyä kaikki siemenet tänä vuonna? 

- Siinä sitä on tietämistä, tuumi Ukko ja myhäili mennessään.

No vihdoin!

Katso nyt, siinä sitä on! Niin, ihan seinässä asti. Ja vielä vähän kosteana.

Pienestähän se alkoi. Tämä oikeasti vanha paperitapetti ei olekaan mikään yksinkertainen tapetoitava. Materiaali on jo iän myötä haurastunut. Niinpä yhden vuodan seinään laittaminen on työn ja tuskan takana, että se pysyy koko matkaltaan ehjänä.

Mutta nyt on yksi seinä tapetoitu, enää kolme jäljellä. Se tarkoittaa sitä, että kohta saavat Ukko ja Akka laittaa jo yläkaapit ainakin paikoilleen.

On tässä mennyt aikaa, mutta joka tapauksessa edistystä on tapahtunut. Viikolla on ihan turha kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin normaalit kotityöt eläintenhoitamisineen. Mutta välillä on sellainen viikonloppu, kun ei tarvitse mennä minnekään, ja ehtii tehdäkin jotain. Niin, tai ennen kaikkea jaksaa tehdä jotain. Eli Koivurinteellä on kaikki ihan hyvin. =)

Tervetuloa maailmaan!

Aamulla kanalassa oli jotenkin harras tunnelma. Kanat olivat pää kallellaan ja ääntelivät rauhallisesti. Syy oli tietysti se, että piipitys oli päässyt kuorestaan ulos. Sieltä emon helmojen alta Akka sen kaivoi käsiinsä ihailtavaksi. Kyllä se on niin pikkuinen ja sievä. Eivätkä jalatkaan vielä oikein kanna.

Toisista munista ei ole vielä tullut mitään ulos. Yhdestä Akka ei kyllä ole varma, tuleeko sieltä mitään, mutta parempi on vielä odotella ja katsoa, miten käy.

Akka vei tipun kutuillekin näytille. Anelma-Unelma pussasi oikein sievästi tipua nokkaan ja Käpykin nuuhki varovasti. Nyt on uusi tulokas hyväksytetty.

Takapakkia ja piipitystä

Kun tuli uusi pakkasjakso, oli täysin selvää, että keittiön seinä pitää tehdä uusiksi. Ei auttanut mikään. Tai auttoihan niihin jäätyneisiin putkiin taas Akan sulatusoperaatiot. Tällä kertaa tulos oli nopea. Mutta sitten piti purkaa alaseinä. Ja rakentaa uusiksi. Kirvesmies oli laittanut ovet suoraan vinolaudoituksen päälle. Nyt laudoituksen päälle laitettiin paperi niin, että se kiersi myös vesiputket. Ja sitten paperin päälle tuli huokolevy. Oviinkin piti tehdä suuremmat kolot putkia varten. Mutta nyt rakenteen pitäisi olla kunnossa, eivätkä putket enää pääse jäätymään. Mutta sen valmiimpaa ei sitten ole tullutkaan.

Paljon tuloksekkaampaa toimintaa onkin sitten kanalassa. Siellä piippaa! Yhdessä munassa on pienen pieni särö ja sieltä kuuluu nakutusta ja piipitystä. Enää ei emo noki edes Akan käsiä, kun hän kävi munia kokeilemassa. Taitaa ensikertalaista vähän jännittää ensimmäiset tipunsa.

Eläinten vallankumous ja muutenkin pölhöjä alhoja

Olisiko aika käydä kurkkaamassa, mitä Koivurinteen eläimille kuuluu? Käpy oli heti valmis ja halusi, että ensin kuvataan kanoja. No, kuvataan vaan.

-No mutta Ansa, taasko pitää hautoa? Nythän on keskitalvi ja kanalakin on viileä.

-Mene nyt vaan siitä, minähän haudon jos haluan! Olisit nyt antanut edes kaksi munaa haudottavaksi. Yhden onnettoman vain annoit.

-No mutta nimetön nuorikko, ei kai sinun tarvitse ottaa mallia Ansasta?

-Irti mun munista! Mene pois! Hus! Et ota niitä!

-No haudo sitten vaikka nämä kaksi sitten, hyvä on!

-Joko se tulee pihalle?

-Juu, nyt tulee.

-Nyt kunnon matsinäytös päälle, otetaanko hyppykin mukaan?

-Niin mitä nuo kutut tuolla pihalla oikein touhuavat? Ja missä ruoho on?

-Hahaa, Akka meni pihalle ja minä menen tänne. Enkä tule pois, kun tämä on niin korkeallakin. Niin, miten täältä muuten pääsee alas?

-Hei kaverit, täällähän vasta paikka on! Ja miten paljon tavaraa ne oikein luulevat tarvitsevansa?

-No voi voi sentään, voi voi voi! Kukkokiekuu, kanat järjestykseen! Takaisin kanalaan sieltä! Kukkokiekuuuuu!

Huh, kanat ovat taas järjestyksessä kaikki kanalassa. Kova keskustelu siellä vielä oli menossa, mitä kukin sanoi ja teki. 

-Mutta mihinkäs te luulette olevanne menossa?

-Äh, se huomasi, ei auta kuin kääntyä takaisin.

-Menkääs tekin nyt vaan nätisti takaisin sisälle siitä!

-Joo, joo. Mutta ensin mä kyllä syön vähän tuota ovesta irtoavaa maalia, nams, miten rapeaa.

Huh, no onneksi sisällä on sitten rauhallista ja hiljaista. Tai ainakin vähän sinne päin.

Ennen viime silauksia

Nyt on lattia korjattu. Nurkassa näkyy vielä alkuperäisintä lattiaa väreineen, jonka jälkeen on tuo korjattu kohta.

Enää on lattian pahimpien paikkojen hiominen ennen maalausta.

Tässä vielä malliksi, miten edellinen remontoija oli ratkaissut tuon lattian korjauksen.

Kun lattia on maalattu, voi tapetoida. Akka on sitä mieltä, että kannattaa se lattia kuitenkin maalata ennen tapetointia, kun ei koskaan tiedä, miten pahasti sitä maalia tulee huiskittua ja roiskittua. Peräkamaria maalatessa Akkahan maalasi kissankin siinä sivussa.

Vielä on ikkunoidenkin maalaus valkoisiksi.

Voiton puolellahan tässä kovasti mennään, vaikka ei jouluksi valmiiksi tullutkaan. Tuleepahan valmiiksi juhannukseksi. Ja varmuuden vuoksi ei kerrota edes minkä vuoden juhannuksesta on kyse.

Yksi pieni yllätys

Lattiasta löytyi vielä yksi lattialankku, joka oli turhan pehmeä. Se löytyi sopivasti, kun jakkaran jalka meni siitä läpi Ukon laittaessa tasoitetapettia. Lankku oli ollut pehmeä jo paljon aiemmin, mutta sitä ei ollut vaihdettu, vaan korjattu huonosti. Kolo oli peitetty puunpalalla ja jollain tasoitteella.

Reiästä oli ensin turautettu uretaania. Taas Akka sai lisää inhonaihetta kyseistä ainetta kohtaan.

Samalla tuli katsottua sitten eristeiden kunto ja seuraavan lankun tila. Ja ihan kunnon puutahan se onneksi sitten oli.

Kaikki ekstralankut vaan olivat jo eteisen lattiassa, joten Ukon piti ostaa ihan uutta tavaraa.

Tietenkään ei löytynyt juuri sopivaa, mutta kyllähän noista paksuutta vähentämällä saa kunnon kestävät lankut. Onneksi tämäkin selvisi ennen lattian maalausta. Nyt sen vielä saa kuntoon tässä vaiheessa.

Keittiön katon korjaus

Keittiön katto oli tehty 80-luvun levyistä, jotka oli vielä listoitettu oikein mielenkiintoisesti. Jo silloin pari vuotta sitten Ukko ja Akka riemusta kiljuen kiskoivat levyt pois. Tosin osa nauloista jäi kattoon ja ne, jotka irtosivat, jättivät kyllä jälkensä.

Alkuperäinen katto oli muuten ihan siisti ja hyvässä kunnossa, joten tottakai se kannatti korjata. Ukko sitten kiskoi naulat irti ja kittaili reiät umpeen.

Katosta tulikin kauniin pilkullinen. Nurkassa oli hieman enemmänkin korjattavaa, koska joskus kaapisto näyttää olleen kattoon asti ennen tuon ikkunan laittamista.

Vuosien myötä katto oli tummunut paljonkin, mutta siihen tepsi valtavan hyvin uusi maalikerta.

Valmis katto on taas aivan uuden näköinen, eikä nurkan paikkauskaan enää osu silmiin, ellei huomaa vartavasten katsoa.

Kuten huomaat, vielä ei ole tapetointikuvia esiteltäväksi, mutta kaikki aikanaan. Vielä on hoideltava yksi esiin tullut yllätyskin, huoh...

Pientä pintaremonttia

Koivurinteellä on enää jäljellä pientä pintaremonttia. Kaikkiin seiniin tulee tasoitetapetti, jonka päälle tulee tapetti.

Huokolevyjen saumoihin on ensin laitettu kuittipaperia elämisvaraksi, jonka päälle on sitten tapetoitu tasoitetapetti.

Keittiöstä löytyi pala alkuperäistä tapettia. Ei ollenkaan hullumman näköistä, mutta mistäs tuollaista nykyään enää löytää? Akka lähti kuitenkin etsimään.

Eiköhän tämä ole tarpeeksi saman tyylistä ainakin. Viivoja ainakin menee ristiin rastiin niin kuin alkuperäisessäkin. Tosin ruudut ovat vaihtuneet raidoiksi, eikä sinistä väriä löydy. Mutta paras on tietysti se, että tapetti on paperitapettia, oikeasti vanhaa ja maksoi vain 2 euroa rulla.

Eteisen seinät ovat olleet harmaaksi maalattua kovalevyä, mutta sitä eivät Ukko ja Akka aikoneet palauttaa. Joten eteiseen tulee hieman modernimpi ulkonäkö tapetoinnin myötä. Tämäkin tapetti on oikeasti vanhaa paperitapettia ja ihan yhtä kallista kuin tuo keittiön tapetti. Paikkakunnan yksi kauppa lopettaa, kun omistaja on jo yli 80, joten siksi näitä saa niin edullisesti. Samasta paikasta ovat myös kylpyhuoneen valkoiset laatat, jotka maksoivat neljä euroa laatikko. 

Talosta tulee kyllä aika lailla aikakautensa tyylinen, mikä on ollut tarkoituskin. Kylpyhuone nyt on moderni, mutta se onkin nykyajan sohvaperunoiden ylellisyystuote.