lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kymmenen pientä kananpoikaa

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna on kuoriutumassa kymmenen pientä kananpoikaa. Ja emoja on sitten kolme. Ei kahta ilman kolmatta, sanotaan, ja paikkansa pitää. Kolmantena hautojana on myös Ansa. Tälle haudonta on jo tuttua edellisesta kerrasta, joten ihan konkarihautojahan Ansa on.


Kun kerran Ansa valloitti yhden pesän kokonaan itselleen, lyöttäytyivät Elsa ja Regina samaan pesään.


Emmi munii joskus, jos muistaa, mutta uskollinen Siiri-kuku munii joka päivä. Viidellä kanalla Koivurinteellä saadaan ehkä jopa kaksi munaa päivässä, useimmiten yksi. Pikkupiipit ovat kasvaneet aivan hurjaa vauhtia ja ovat jo ihan kanan näköisiä, vaikka hivenen pienempiä. Edelleen ne piipittävät, mutta pian varmaan alkavat äännellä isompien äänellä. Ikää niillä on nyt kaksi päivää yli kahdeksan viikkoa. Enää siis reilu yksitoista viikkoa siihen, että ne alkavat munimaan.


Akka arveli aiemmin yhden olevan kukko, mutta taitaa tämäkin tapaus olla kuitenkin kana. Harjaheltta on edelleen hyvin matala, eikä poskihelttojakaan ole kuin kanamaisen vähän. Nyt jo pitäisi olla näkyvissä selvästi kukkomaiset piirteet. Eli tipuista kaikki ovat kanoja. Ei tullut kukkopaisteja.


Puutarhan ihme: juhannusruusu aloitti kukintansa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

4 kommenttia:

  1. Voi vitsi, että ovat suloisia, nuo pikkupiipit..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne ovat, vilkkaita ja eloisia pieniä veitikoita. =)

      Poista
  2. Ettehän te voi syödä omia pikkusia kukkoja, ettehän??? :))) onneksi niitä ei ollut. Kohta teillä tarvitaan isompi kanala, kun tipusia tulee lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa oli viisi kanaa ja kukko, nyt on 10 kanaa ja kukko, elokuussa on... 20 kanaa ja kukko... Alkaa olla vähän liikaa. Pitää varmaan myydä nuo pikkupiipit.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.