Esi-isien jäljillä

Kauniina lomapäivänä Ukko ja Akka lähtivät Akan esi-isien jäljille. Akka oli tutkinut isän puoleista sukuaan ja päässyt 1600-luvun loppupuolelle. Siellä Heikki Antinpoika oli asuttanut Jussilan tilaa. Tila itse on ollut olemassa jo 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli ostettu kruunulta, kuten niin moni muukin tila siihen aikaan. Juhana Herttuan määräyksestä tiloilla piti kasvattaa humalaa. Jos ei kasvattanut, sakot siitä rapsahti. Niin, tämä nyt oli sellainen sivuknoppitieto vaan tähän väliin.

Akka ei siis tiennyt muuta tästä paikasta kuin paikannimen, mutta niin vaan Koivurinteen isäntäväki ajeli tuolle paikkakunnalle toivoa täynnä. Ehkäpä siellä joku tietäisi jotain. Kovin oli pieni paikkakunta, eikä niin paljon talojakaan, joten luulisi sieltä ainakin tietoa löytyvän, jos ei sitten ihan koko tilaa.

Ensimmäisen talon isäntä ei oikein osannut sanoa mitään asiaan, mutta hän ohjasi seuraavaan taloon kysymään, Nämä olivat alkuasukkaita ja tietäisivät historiasta kaiken. Ja sinne suuntasivat Ukko ja Akka kulkunsa. Kävi niin onnellisesti, että tämä talo olikin tuon Jussilan naapuritalo. Isäntäväki heti kertomaan, että noiden vanhojen vaahteroiden takana oli ollut tilan päärakennus. Isäntäväki kutsui Ukon ja Akan sisälle ja näyttivät vielä valokuvankin, jossa myös Jussila näkyi. 

Taloa ei enää ole, eikä tilaakaan, valokuva on ainut, joka tilasta on olemassa. Naapurin isäntäväen mukaan talon vanhimmat osat olivat jostain 1700-luvulta, joten tuolla ovat saattaneet ainakin nuo nuoremmat polvet asustaa ennen maailmalle lähtöään. 

Kun Akka tunnetusti on kovin talorakas ja tiedonhaluinen, hän kysyi, saisiko katsella naapurissa ympärilleen ja kenties ottaa muutaman kuvankin. Ja mukava isäntäväki lupasi, että joka paikkaan saa katsoa ja ottaa kuvia. Ihanaa! Tämä naapuritalon päärakennus oli kuulemma hyvin paljon samanlainen kuin Jussilankin.

Tämä 1800-luvun rakennus oli tyhjennetty purkua varten. Siitä saisi joku nyt upeat hirret, lattialankut, ikkunat ja uunit.

Keittiössä oli hieno tulisija vanhoine uuninluukkuineen.

Päärakennuksen vanhimmat osat olivat myös 1700-luvulta. Tosin remontit ovat ne peittäneet alleen.

Keittiön kaapistoista voisi ottaa mallia Koivurinteen tulevaan keittiöön.

Tuvan jälkeen oli yksi huone, jonka jälkeen oli sali. Sali oli valtavan kaunis ja suuri. Tulisija oli upea, mutta ei enää kuulemma toimiva. Olivat antaneet kuitenkin jäädä koristeeksi ja sehän oli hyvä.

Salin takaseinällä oli kaksi ovea, joiden takana oli kamarit. Ovisyvennyksessä oli komerot molempiin suuntiin.

Ihan kaikesta ei Akka vaan uskaltanut ottaa kuvia, kun kuitenkin ihan vieraiden ihmisten kodista oli kyse. Tässä on toinen kamareista.

Pihalla oli pitkä ulkorakennus, jossa oli myös asuintilaa. Siellä oli myös sauna.

Tämäkin rakennus vaikutti todella vanhalta. Sinne oli siirretty vanhan porstuan ovet.

Kaikki ovet rakennuksissa olivat kauniita peiliovia listoineen. Päärakennuksen ovet olivat kaikkein koristeellisimmat, mutta niistä Akka ei huomannut ottaa kuvia.

Niin oli matka esi-isien jäljille erittäin onnistunut, ja tyytyväisenä lähtivät Ukko ja Akka kohti uusia seikkailuja. Kesälomallahan on niille aina oltava aikaa.

Sateisen aamun askare

Mitä tehdä, kun sataa? Pihahommiakaan ei ole kiva tehdä sateella. Otetaan koukku ja lankaa ja virkataan vaikkapa tiskirätti eli tiskiliina. Ollessaan nuorena plikkana sairaalassa leikkurissa siivoamassa Akka oppi, ettei rättejä nimitetä räteiksi vaan liinoiksi. On mikrokuituliina, lattialiina ja niin edelleen. Niin, että ei ole tämä sitten rätti eikä luutu vaan liina.

Kun kaupan bambulankavalikoima oli aika suppea, piti sitten keksiä näillä väreillä jotain. Liinaa ei ole vielä testattu, joten käyttökokemusta ei ole.

Värien puolesta se ainakin sopii mökille. Nyt sitten virkkaamaan seuraavaa...

Lomapäivää pihalta

Nyt on Akan ensimmäinen virallinen lomapäivä. Ja fiilis on aivan kuin Sulevilla, hyvin rento ja letkeä.

Pihalla on kesäkuun jälkeen vähemmän kukkaa, mutta enemmän vihreää. Joku kerta pitäisi kyllä ensin siivota piha ja sitten vasta ottaa sellainen edustuskuva, mutta tällä kertaa ei ollut se kerta. Akka luottaa, että lukija näkee tässä, miten kaunis piha olisikaan, jos vielä saisi raivattua kaiken tarpeettoman tuolta pois.

Talon nurkalla on tikapuut, jotka Ukko teki edellisen talon antennituesta. Sellainen pitkä, pitkä karahka oli talon parvekkeeseen sidottu kiinni ja sen päässä nökötti sitten antenni. Mutta karahkasta sai oikein sievät koristetikkaat, joihin sai kiinni vähän kukkia ja sen sellaista. Nuo kuvassa näkyvät sukset olivat tuossa talon alla ja Akka on vaan lätkäissyt ne tuohon seinustalle. Kävelysauvat taas... kukaan ei tiedä, miten ne juuri tuohon ovat jääneet (tai joku ei vaan tunnusta). Tikkaat ovat myös maljaköynnöksen tukena.

Kun juhannusruusut karistivat terälehtensä, muut ruusut alkoivat herätä. Nämä ovat olleet Akalla jo muutaman vuoden, talletettu talven yli kellarissa ja herätetty keväällä henkiin. Nyt ei ole enää sellaista kellaria, joten ensi talvena onkin mietittävä joku muu säilytyspaikka.

Koivurinteellä on villiintynyttä ruusua yksi kulmaus täynnä. Akka odotti innoissaan, millainen kaunotar sieltä tuleekaan, mutta oli tämä hieman pettymys. Toki ruusu on kohtuullisen suurikukkainen, mutta ehkä se tällaisena vaatimattomampanakin kelpaa. Mutta kyllä Akka vielä haluaa tänne suviruusua, neidonruusua, mustilanruusua, valamonruusua ja mahdollisesti myös muita kauniita kerrannaisia ruusuja.

Akan perennapenkki on vielä aika vaatimattoman näköinen. Tosin pikkusydämet kukkivat antaumuksella. Ritarinkannukset keskellä ovat aloittamassa kukintaansa kuten valkoinen ukonkellokin. Pionit olivat siirtäessäkin vielä niin pienoisia, että niiden kukintaan saattaa mennä vielä muutama vuosi. 

Sen villiintyneen ruusun seurassa kasvaa hyvässä sovussa vadelmaa. Näyttää tulevan hyvä sato!

Perunalle taisi tulla liian ravinteikas multa varren pituudesta päätellen. No, mitäs tuosta, onpahan ainakin vihreää ja hyvin kasvavaa, vaikka ei mukuloita tulisikaan. Syödään sitten enemmän salaattia, joka täyttää myös yhden laatikon jo kasvullaan. Kurpitsa on vielä kovin vaatimattoman näköinen, mutta ehtiihän se vielä kasvaa. Pikkusipuleita tulikin ostettua vähän turhan paljon. Ei niitä sitten raaskinut heittää poiskaan, joten kaikki tyhjät välit saivat sitten muutaman sipulin täytteeksi.

Porkkana, punajuuri ja lanttu ovat hyvässä kasvussa. Akka on ihan hirveän tyytyväinen tekemiinsä (Ukon tekemiin siis) kasvulavoihin. Kasvu on runsasta, rikkaruohot on helppo kitkeä ja välit pysyvät siistinä, kun Ukko ajaa ne ruohonleikkurilla matalaksi (ainakin joskus).

Kasvihuoneessa on mukava tunnelma. Vaikka kasvit pääsivät aika myöhään tänne kasvamaan, ovat ne kirineet kasvullaan kiinni aikataulua. Ihan vielä ei ole kurkkua, tomaattia, paprikaa tai chiliä syötäväksi, mutta kyllähän ne pian siitä kypsyvät. Kasvihuoneen viimeistelyt ovat edelleen tekemättä. Ehtiihän nuo...

Ai remontti vai? No, se onkin sitten vähän hankalampi asia. Kun rahavarat ovat kiinnitettyinä siihen toiseen taloon, joka nyt on myytävänä, ei voi aloittaa mitään suurempaa työtä. Huomenna on ensiesittely, joten pidäthän sinäkin peukkuja pystyssä ja käsiä ristissä ja varpaita ja korvia ja muitakin. Olisi kyllä hienoa, jos talo menisi mahdollisimman pian kaupaksi. Pääsisivät Ukko ja Akka joskus ihan sisävessaan ja suihkuunkin.

Kuin siirtyisi vanhaan Suomi-filmiin

Koivurinteen lähellä kulkee kaunis maalaistie, joka on kuin eri maailmasta. Jotka kulkevat isoa tietä pitkin, eivät tiedä mitään, mitä muutaman sadan metrin päässä on olemassa - aivan toinen maailma.

Tien varrella kaupungin päässä on paljon harmaantuneita rakennuksia.

Onkohan tuolla jo kahvipannu hellalla ja emäntä salusiisin nurkkaa siirtämässä ja katsomassa, kuka oikein on tulossa?

Joko renki kävi kolkuttelemassa piikatytön aitan ovella? Aukeaisikohan ovi?

Vanhan isännän talo jäi tyhjilleen, kun tuli lähtö kunnalliskotiin. Harmaat hirret ovat edelleen suorassa, hyvin se isäntä aikoinaan nuorena miehenä talonsa teki itselleen ja nuorikolleen.

Kun kulku käy eteenpäin, aukeaa oikealla järvimaisema. Talon tyttäret kirmaavat uimaan aina aamuisin kiljahdellen ilosta.

Talo seisoo vankkana ja keltaisena, sisustus on kauneinta jugendia. Pihalla laiduntaa tilan karja. Jos olet tarkkanäköinen, saatat yllättyä karjan rodusta. Harvemmin tätä rotua onkaan näillä seuduilla.

Tie kaartaa eteenpäin. 

Tien laidassa on yhden kyläläisen talon muistokilpi. Tälle paikalle hän rakensi talonsa 1500-luvulla. Peruskivet ovat vielä tallessa. Nuorempi polvi on istuttanut tammen muistokiven viereen.

Vanhalta talolta oli hyvät näkymät viljelyksille. 

Lampaiden niitty näyttää nyt niin tyhjältä. Tuonnehan se lauma pitäisi saada. Minne lie paimentyttö vienyt lampaansa?

Edessä häämöttää jotain mielenkiintoista. Mitä siellä mahtaa ollakaan?

Vanhan puusillan kupeessa polskivat lihavat ahvenet ja laiskat hauet. Niitä saattaa tältä sillalta joskus saada narrattua, kunhan ovat syötit kohdallaan.

Kesäinen kauneus ja järven tyyneys sulkevat mielestä kaiken häiritsevän. On vain kesäinen tyyni ilta, järvi ja vieno tuuli.

Sillalla Akka kurkisteli, olisikohan Ukkokin tulossa. Niinkö odottivat sillalla muinoin neidot sulhojaan saapumaan? 

Ja niin matka jatkuu sillalta kohti pientä ylämäkeä. Milloin ollaan perillä?

Vielä on alamäki. Kun näet tuon metsän tuolla kaukana, olet jo lähellä. Ei enää pitkä matka.

Aikoinaan Koivurinteenkin maat ovat tämän tilan maista lohkottuja. Tähän naapuriin on Koivurinteeltä lyhyt matka toista kautta.

Vaikka juhannuksesta ei niin kovin pitkä aika olekaan, ovat neitojen juhannusyönä jättämät painaumat viljapellossa jo nousseet. Vai oliko sillä nuorella isännälläkin jo mielitiettynsä katsottuna?

Siellähän se kylän nuorten kokoontumispaikka häämöttää. Jokohan siellä Alma ja Liina istuskelevat pyhäleningeissään hiukset suittuina.

Tuon metsän takana on Koivurinne. Johan sen kertoo nuo koivutkin. Lähellä jo ollaan.

Voiko suomalaisempaa perinnenäkyä ollakaan kuin tämä! Tämän kuvan Akka talletti oikein omiin muistisolukkoihinsa. Pitkän ja pimeän talven aikana voisi muistella, miten kauniina viljapelto aaltoili kauniina kesäiltana tuulen leyhytellessä.

Kuvahan aina kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä tapauksessa Akka saattoi pistellä vähän omiaankin joukkoon. =)

Mukavaa kesäiltaa lukijoille!

Lisää lukijoita

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Välillä Akasta on tuntunut, että jaarittelee täällä yksinänsä. Ehkäpä listaaminen toisi lisää lukijoita.

Mahdutusongelmia ja välikamarimietteitä

Miten saadaan mahtumaan 190:n neliön tavarat 125:en neliöön? Jaa, ei Akka tiedä, eikä Ukkokaan, sitähän varten sitä kysyttiin. Kyllä on tunkua joka paikassa tällä hetkellä. Ullakkohuone on aivan tupaten täysi, makuuhuoneessa on vaate- ja liinavaatekaaos, peräkamarissa liikaa huonekaluja, välikamarissa tursuaa kirjoja, keittiössä laatikoita, eteisessä kenkiä ja kuistilla sitten kaikki se muu, joka ei muualle mahtunut. Eikä tässä vielä kaikki! Paljon on vielä tuotavaa, mutta niillä ei niin kiire vielä ole, kun ilmankin pärjätään.

Akka on tässä kaaoksen keskellä yrittänyt järjestellä välikamaria. Sohvat ovat vaihdelleet paikkoja jo paljonkin ja nyt on vuorossa vuodesohva, johon voi oikeasti majoittaa vieraita. Jospa niitä olisi kesän aikana tulossa. Hyvä on ainakin varautua siihen. Toki tuohon sivustavedettäväänkin voi laittaa nukkumaan, mutta nukkujan pitää olla sopivan mittainen siihen.

Myöhemmin olohuoneesta muuttaa tämä keinu vuodesohvan paikalle, ja jostain pitäisi hankkia varmaan sopiva kirjahyllykin.

Toinen puoli huonetta on myös hyvin kirjavan näköistä toistaiseksi. Koko huonetta ei ole vieläkään tapetoitu, raja näkyy puolessa välissä ikkunaa. Järjestys varmaan tulee kuitenkin olemaan tämä. Niin siis järjestyksellä Akka tarkoittaa tietenkin huonekalujen paikkoja huoneessa, eikä tavaroiden yleistä sijoittelua, hih. Vaikka saattaa se järjestys Akan tuntien olla useinkin lähinnä epäjärjestys.

Astiakaappi kaipaa vielä viimeistelyä. Ukko kerkesi ennen maalausta repimään saranat ja muut helat irti (ei millään ehdi vahtimaan koko aikaa), joten tähän pitää vielä löytää uudet saranat ja maalata loputkin osat, jotta se on valmis. Mutta kaunis se on, eikö? Ja sinne saa paljon tavaraa mahtumaan sisuksiin.

Lampuksi tulee tämä vanha jugend-öljylamppu, joka on jossain vaiheessa sähköistetty. Tuo vihreä väri on aivan sama kuin astiakaapissakin. 

Herkille varoitus: seuraava kuva saattaa järkyttää syvästi! Jos haluat pitää hyvän vaikutelman tästä huoneesta,  voit lopettaa lukemisen tähän. Nimittäin huoneissahan on joskus sellainen nurkka, jota ei niin mielellään esittelisi kellekään. Täällä se on tämä. Pursuaminen ja tursuaminen on suorastaan valtavaa. 

Toiveissa on saada nämäkin omille paikoilleen jossain vaiheessa. Pöytä ja osa laukuista (laukuissa ovat Ukon ja Akan CD:t ja DVD:t) varmaan jää tuohon, mutta kaikelle muulle pitäisi löytää paikat.