Tästä se alkoi vuosi sitten

19.10.2012 alkoi Koivurinteen aika Ukolle ja Akalle. Siitä on nyt vuosi aikaa. Pakkohan sitä oli juhlistaa, joten Akka pääsi taas leipomaan.

Pullan lisäksi Akka kokeili Banoffee-torttua.

Se olikin aika liukkaasti häviävää lajia, pitänee tehdä toistekin, kunhan tämän energian saa johonkin ensin hukattua.

Seuraavat kuvat on otettu noin viikko ennen kaupantekoa, puissakin on vielä lehtiä. Mukava katsella näitä kuvia, kun nyt piha näyttää jo pikkuisen erilaiselta. Saunan edusta kasvoi vadelmaa ja vuohenputkea.

Huussiin oli kova työ päästä kasvillisuuden läpi. Saunan takunenkin oli täynnä kasvillisuutta.

Eipä ollut huussipatiota vielä silloin, oli vain ruttojuurta, kasoja ja kasvillisuutta.

Akka muistaa, miten märkä kasvillisuus kasteli kengät ja housunpuntit paikkaan tutustuessa.

Ison syreenin alla oli kaikenlaista roinaa, eikä silloin vielä näkynyt Akan tuleva piilopaikkakaan.

Takapihalla oli kasvillisuutta ja kasvihuoneen raato.

Kasvihuone oli syvällä maassa ja sen reunoilla kasvoi pieniä kuusia. Kaikkialla oli lupiinia.

Takapiha oli todella metsäinen. Vanhaa ränsistynyttä katajaakaan ei enää ole.

Suuri kivi oli jäänyt puiden loukkuun. Nykyään se on vapautettu seisomaan ylväänä paikoillaan. 

Takapihalla kasvoi valtavan paljon rähjäisiä kuusia, joita nyt on jo karsittu vähemmäksi. Vielä riittää metsänraivuuta pitkäksi aikaa.

Kaivo oli puskien peittämänä piilossa. Puskat on kesytetty, vain parhaat jätetty. Kaivollekin on esteetön kulku.

Tuvan nurkka on nykyään kasvimaana, ennen se oli vain pusikkoa ja heinikkoa.

Kuistin seinä ulottui maahan ja imi mukavasti kosteutta. Nyt on seinäkin lyhennetty ja ilma kulkee.

Keinu oli kaikenlaisen roskan peittämänä aika surkea näky.

Ja tuo rumankaunis kukkateline oli vielä piste i:n päälle.

Vaikka puitteet olivat vähän karut vuosi sitten, rakkaus Koivurinteeseen voitti kaiken karuuden. Akka muistaa vielä hyvin sen lämpimän läikähdyksen, kun Koivurinteestä tuli ihan oma koti. Ja kaiken remontin keskelläkin rakkaus on pysynyt, vieläkin sydämessä läikähtää.

Eläimellistä menoa

Akka on yrittänyt värkätä työkaverin pojan 1 v. synttäreille kakunkoristetta. Toivomus oli nallea ja muita eläimiä. Kyllähän niitä tavallisesta muovailuvahasta saattaisikin saada muotoiltua, mutta on se vaan vaikea tehdä sokerimassasta. Vielä voit vaikuttaa siihen, kehtaako (=ilikeekö) Akka näitä edes tarjota. 

Eilen Sulevi toi taas sisälle hiiren. Hiiri oli kaunis pitkähäntäinen metsähiiri ruskeine selkineen ja valkoisine vatsoineen. Ja hups vaan, kissa mokoma nakkasi hiiren sängylle. Eipä mennyt kuin vilaus, kun hiiri oli hävinnyt jonnekin. Ensin Akka odotteli, että Sulevi itse hakisi saaliinsa peiton poimuista, mutta kissa näytti kadottaneen vainun kokonaan.

Akka mylläsi koko sängyn, puisteli peiton ja totesi, ettei hiirtä enää ole sängyllä ja istuutui. Kas kummaa, kun alkoi tuntua kummaa vipinää jalassa! Siellähän se hiiruli möngersi Akan housuissa. Akka joutui kaivamaan hiiren yläkautta pois. Oli raukka jo vähän tainnoksissa, eikä pistellyt vastaan. Varmaan oli litistynyt liikaa.

Kissa sai sitten paistinsa ja nautti sen tietysti heti siinä sängyllä. 

Eipä täällä muuta eläimellistä menoa olekaan. Tietysti Koivurinteelläkin on virtahepo olohuoneessa, kuinkas muuten. =)

Onkin kiire käydä haravoimassa loput lehdet, ennen kuin lumi peittää ne kokonaan.

Tukitolpat pois

Välikamarista ja keittiöstä on nyt tukitolpat pois. Uudet seinät on kiilattu taas kantaviksi.

Akka ei ole vielä selvittänyt, miten tulleet tuhot saadaan korjattua. Katossa näkyy aikamoinen väriero.

Onneksi naulanjälkiä tuli vain kaksi. Nämä ainakin saa helpolla kitattua umpeen. Yllättävää, ettei kattoa vasten ollut palkki jättänyt painaumajälkiä. Parhaassa tapauksessa tuo tumma lähtee ihan pyyhkimällä ja huonommassa tapauksessa katto maalataan uudelleen.

Keittiökin näyttää taas paljon avarammalta, kun tolpat eivät ole viemässä tilaa. Keittiön katto oli jo valmiiksi reikäinen ja kunnostamaton, joten sen korjaaminen ei aiheuta harmia. Peräkamarissa tukitolppia ei ollutkaan, eikä siellä katto kärsinyt ollenkaan.

Ukko meinaa ottaa taas vapaata töistä, että Koivurinteelle saataisiin talveksi lämmintä. Nyt vielä pärjää paremmin pukemalla, mutta kovemmilla pakkasilla voi tulla jo kylmä.

Odottavalla mielellä

Kattoremontti on vähän viivästynyt. Kattomies oli pudonnut ja katkaissut kylkiluunsa. Huono-onnisia tuntuvat olevan nuo Koivurinteen työmiehet! Mikäs tässä on odotellessa, onhan noita muita tehtäviä hommia ihan riittämiin omasta takaa. Muuraushommien viimeistelyjä riittää vielä pitkäksi aikaa, samoin kaikkea muuta remonttia.

Kuistilta piti siirtää kukkaset pakkasta pakoon sisätiloihin. Akka sitten laittoi ystävältään saadun suloisen emalimukin kuistin koristeeksi. Muki on ollut kuulemma mustikanpoimimismuki ja saanut aikamoista kyytiä välillä. Koivurinteellä sen on hyvä viettää eläkepäiviään vähän rauhallisemmassa menossa.

Toinen hankinta oli puiset kynttilänjalat, joita Akka on metsästänyt jo pidemmän aikaa. Nyt ne löytyivät kirpputorilta. Pianhan niille käyttöä tuleekin, joulu on jo ovella...

Rapatessa roiskuu

Juuri, kun peräkamarin muuraukset olivat kunnossa, Akka keksi, että pitää sovittaa pönttöuunin rengasta paikoilleen. No, sepä ei sopinutkaan. Pitkällisten pähkäilyjen jälkeen oli todettava, että seinä oli tullut liian paljon sisäpuolelle. Muurari ehdotti, että lovetaan seinää tarvittava määrä, mutta Ukko ja Akka eivät oikein innostuneet lommoisesta seinästä. Edessä oli siis seinän purku. Onneksi tämä seinä on kaikkein pienin muuratuista seinistä, joten mikään iso projekti tästä ei tullut. Hieman tuli kyllä takapakkia remontissa. Onneksi huomattiin katsoa nyt, kun seinä oli vielä kostea ja helppo purkaa. Myöhemmin olisikin ollut isompi työ vaihtaa seinän paikkaa.

Ämmät kuoppaan ja nauriit pirttiin, vai miten se oikein meni...

Eihän täällä ämmiä ole, vaikka ei kyllä nauriitakaan. Mutta mikkelinpäivä meni jo, ja silloin pitäisi juurekset viimeistään nostaa maasta ja akkojen siirtyä sisähommiin. Joten nyt oli kyllä korkea aika käydä poimimassa viimeiset perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret maasta. 

Hyvin olivat juurekset kasvaneet, vaikka Akka saikin kylvöt tehtyä vähän jälkijunassa. Kohopenkeissä kasvaa erittäin hyvin. Ensi vuonna voisi jopa laajentaa kasvimaata! Onhan tuossa tilaa.

Akka jätti loput salaatit vielä kasvamaan. Vielä voi käydä napsimassa, kun on leutoa viikkoa luvassa.

Kaivosta kuitenkin piti jo ottaa sähköpumppu pois talven varalle. Liiterissä oli tämä vanha käsipumppu, jonka Ukko ajatteli laittaa talven varalle. Mutta se ei sitten toiminut. Vaikka eipä sen niin väliä, kaivostakin on vesi loppu. Ei tässä mitään hätää sen asian kanssa ole, kunnan vesi tulee ja menee, vaikka vain keittiössä. Saunavedet pitää hakea sitten sisätiloista, kunnes kaivo taas täyttyy.

Akan perennapenkissäkin on vielä kukintaa. Kurjenpolvet kukkivat täysin välittämättä siitä, että talvi on tulossa kovaa vauhtia. 

Joutsenet pitivät kovaäänisiä lähtökekkereitään järvellä, ja talitintitkin jo tulivat pyytämään ruokaa. Mutta Ukolla ja Akalla on lämmintä ja mukavaa sisätiloissa. Ei talvesta ja kylmyydestä tietoakaan.

Koivurinteen väliseinät kohoavat

Kun piippu tuli valmiiksi, oli aika rakentaa kaadetut seinät uudelleen. Ei tuo harkko millään muotoa ole kaunista katseltavaa, mutta onneksi se piiloutuu rappausten taakse. Kissat olivat jo ehtineet tottua läpikulkumahdollisuuteen. Nyt nekin joutuivat etsimään uudet reitit.

Keittiö alkoi taas hahmottua omaksi tilakseen, vaikka nuo tukipalkit vielä hämäävätkin.

Välikamarin nurkkakin näyttää jo ihan nurkalta.

Peräkamarin muuraukset näyttävät ensimmäisen rappauksen jälkeen hyvin harmailta.

Välikamarin seinät ovat myös harmaantuneet.

Harmaa jatkuu myös keittiössä.

Vielä seinät eivät kanna. Harkkojen päälle pitää vielä laittaa kiilat. Sen jälkeen saakin nuo pylväät purkaa pois.

Vessan seiniä ei rapata vielä toistaiseksi. Se remontti on nyt viivästynyt, mutta hyvinhän Ukko ja Akka ovat pärjänneet saunan ja huussin kanssa. On se sitten suuri ihme päästä suihkuun sisätiloissa. Jos sitä nyt enää lopulta halutaankaan, kun on saunomiseen jo niin totuttu. 

Kauhea Koivurinteen piha

Blogeissa kai pitäisi näyttää niitä parhaita nurkkiaan, mutta niitä on tällä hetkellä niin vähän Koivurinteellä, että Akka päätti näyttää ne pahimmat pihan kuvat ainakin tähän alkuun. Aloitetaan nyt tuosta pohjoisnurkasta. Polttamista odottavan risukasan vahtina on Ukon kaataman hirven kallo. Ukon piti sahata tuosta aikoinaan sarvet. No, onhan tuokin ihan hieno - jos tykkää.

Samaisessa nurkassa nököttää Matti. Matti on hieman kolhuinen ja vaatisi pinnan lisäksi uutta muurattua sisustaa. Toiveissa olisi saada Matti joskus sisällekin, paikka sille on muurattu välikamarin nurkkaan.

Suuren syreenin seurana on kasa, iso kasa. Tämä on kai menossa joskus kaatopaikalle, kunhan se päivä koittaa.

Keskipiha on hieman täyden oloinen. Yleensä keskipihan pitäisi olla avara ja helppokulkuinen, mutta tämä piha odottaa vielä aikaa parempaa. 

Jos piha olisi siisti, pihlajakin olisi ihan edukseen. Saattaisi olla vähän helpompi haravoidakin, jos olisi hieman tyhjempää.

Takapihalla on myös kasa, joka syntyi, kun Ukko purki katolla olleet telineet.

Vaikka mistä kulmasta yrittää ottaa kuvaa pihasta, aina näkyy jotain remonttiin liittyvää lisäkettä. Mutta muuten voisivat olla näkymät näin kauniina syyspäivänä ihan parhaat.

Vielä on jopa kesän tuntua olemassa.

Koivukuja on jo kertalleen haravoitu, mutta piha odottaa vielä Akkaa hommiin.

Harvoin saa kissan varjon kuvattua niin, että jopa silmä näkyy, mutta sellainenkin on mahdollista.

Juurekset odottavat yhä laatikoissaan, mutta viikonloppuna pääsevät sieltä jatkojalostukseen. Akka sai toisenkin luumupuun pihalle. Tämä on upean kokoinen.

Kun puissa on lehtiä vähemmän, näkyy järvikin paremmin. Siinähän se pilkottaa, ihan rannassa.

Seuraavaksi Akka aikoo näyttää sinulle sisätilojen väliseiniä, ihan uusia sellaisia. Pysy kuulolla!

Piippuremontti osa 7.

Siinä se on, valmis piippu kohoten yli Koivurinteen kolhuisen peltikaton. Se on vieläpä muurattu ihan aikataulussa (Ukon tehdessä paljon työtä sen eteen).

Piippu näyttää sopusuhtaisemmalta tuollaisena lyhyempänä ja leveämpänä kuin aikaisempi piippu. Veto siinä on kuulemma hyvä, näin kertoi muurari. Oli vissiin pölläyttänyt muutaman pölypilven kasvoille.

Vielä pitää purkaa nuo telineet pois, jotta huomenna kattomiehet pääsevät rakentelemaan omat telineensä.

Muuraus jatkuu väliseinien muurauksella sisätiloissa. Kun kaikki muuraus on valmiina, antaa Akka vielä kustannustiedot julki tällaiselle remontille. Jos vaikka joku muukin joskus joutuu piippunsa uusimaan.