Eteisen ja kuistin lattia

Seuraavana oli vuorossa lattioiden viimeisteleminen. Kuistin lattia oli maalausta vaille valmis, mutta eteisessä oli enemmän tekemistä. Yhden lankun päästä puuttui jopa palanen.

Mutta eipä puutu enää. Ellei liimapurkki olisi paikan lähellä, ei sitä varmaan edes enää löytäisi.

Eteisen lattiaa piti hieman hioa, jotta maalauksesta tulisi hyvä. 

Onneksi maali on tulossa pintaa, muuten jälki olisi melko kirjavaa.

Eteisen lattian maalaamisen jälkeen tunnelma on jotenkin utuisa. Osittain tietysti johtuu kuvan huonosta laadusta.

Maalauksen jälkeen erottuvat myös nuo vanhojen lankkujen erikokoiset leveydet. 

Eteinen tuli paljon valoisamman näköiseksi lattian maalauksen myötä.

Kuistin lattia olikin helppo maalata vanhan maalin päälle.

Niin tulivat maalatuiksi kaikki tämän talon lattiat. 

Portaikon siistiminen

Portaikossa oli aika paljon korjailtavaa. Portaat näyttivät alhaalta melkoisen krouveilta. Palasiakin puuttui sieltä täältä.

Ukko siisti portaiden alapuolen listoilla. Muutos olikin melkoinen näin pienellä toimenpiteellä.

Remontissa tuli monia muutoksia yläkerran ja alakerran välille. Niinpä kaidekin oli kiinnitettävä uudelleen yläpäästä.

Pystytolpassa oli silloin muinoin puukuvioinen muovimatto, jonka Akka heti alkuunsa repi irti. Nyt sai Ukko hioa liimanrämmäleet pois. Myös tuo ylempi tolppa oli siistittävä. Kyllä olikin melkoisen monimuotoinen ennen siistimistä.

Portaat on maalattu Betoluxilla samalla sävyllä kuin kaikki lattiat eli 001X. Se on oikein kelpo harmaa, jossa ei ole sinisyyttä. Purkissa se näyttää hämmästyttävän beigeltä, mutta harmaata siitä vaan tulee kuitenkin. Portaat saivat olla edelleen "läpinäkyvät" eteisen osalta. Kyllä se aika hyvin luo ilmavuutta pieneen eteiseen.

Nyt alkavat portaat näyttää jo ihan hyviltä, kun tolpat ovat siistit ja maali on  paikoillaan.

Alareunakin näyttää ihmeen alkuperäiseltä. Eipä heti arvaisi, että Ukko on nuo alaportaatkin tehnyt aivan äskettäin.

Kaikkia elämisen jälkiä ei toki ole peitetty. Maalin alta näkyy portaiden kulumaa sopivassa määrin.

Aivan portaiden alapäähän jäi pieni salalokero, josta vielä puuttuu kansi. Saa sinne sitten piilotettua kaikkein kauheimmat tavarat, joiden ei toivo olevan näkösällä.

Nyt ei tarvitse enää mahduttaa eteiseen ulkovaatteita, joten tila on isomman ja tilavamman tuntuinen.

Tuplaikkunat kuistille

Ukko aloitti tuplaikkunoiden teon jo aiemmin talvella, mutta eihän niitä yhden kerran aikana valmiiksi saa. Ensin oli olemassa vain kehykset.

Sitten Akka sanoi, että olisi paremman näköinen, jos olisi jaettuna kahtia, joten Ukko teki välipienan kehykseen. Mutta siinä yhteydessä Ukko jo laittoi listat ikkunoiden ympärille.

Ukko toimitti kehykset lasinleikkausta varten liikkeeseen.

Seuraavana olikin sitten kehysten maalaus ja lasien kiinnitys vuorossa.

Ennen listojen maalaamista ne piti vielä sovitella paikoilleen. 

Ja niin on Koivurinteellä komeat sisäpokat paikoillaan. Kesäksi nämä saa irrotettua nauloja kääntämällä.

Ikkunoille piti tietysti laittaa myös ikkunalaudat, jotta pelargoniat saa kesäksi kukkimaan.

Enää puuttuvat listat sekä lattian maalaus. Sitten on kuisti niinkuin olisi aina ollut tuollainen. 

On siinä tietysti vielä sisustamistakin, mutta sehän on vain mukava viimeistelytyö valmiiseen kuistiin.

Vetolaatikosto valmistui

Koivurinteen keittiö on koottu vanhoista kaapeista, yhdistelty ja pilkottu, tuunattu ja väkerretty. Vetolaatikostoa ei löytynyt mitenkään sopivaa, joten Ukko sai tehdä sellaisen. Vetolaatikoston syvyys ei ole niin suuri kuin yleensä, vaan se on tehty sopimaan täsmällisesti yläkaapin kanssa.

Hellan läheisyys määritti myös laatikoston kokoa ja paikkaa. Nyt se on siinä paikoillaan valmiina käyttöön. Eikä arvaisi äkkisilmäyksellä, että ennen tuossa ei tuollaista ole ollutkaan. Kohta on tuokin päällinen täynnä Ukon sähkövehkeitä latauksessa, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Nimittäin yläkaapin alle on asennettu pistorasiat juuri sitä varten. =)

Portaat kuntoon

Kun eteisen remontti alkoi, oli pakko poistaa hassut alaportaat, jotka edellinen asukas oli tehnyt tukemalla tiilillä lankkuja. Nyt eteisen lattia on nostettu ja laitettu lankut takaisin, joten oli jo aikakin saada kunnolliset portaat. Ennen näitä lavoja tässä oli yleensä keittiötikkaat, ja arvaat varmaan, että Akka sen kehnon polvensa kanssa oli oikein tyytyväinen niihin. Eivät ne olleet kenellekään turvalliset, joten hommaan oli ryhdyttävä.

Ukko hommasi sopivaa puutavaraa mennessään Koivurinteelle ja ryhtyi työhön.

Edellisen asukkaan tekemät portaat olivat tasaleveät, mutta niiden toinen reuna oli kompastuksena kulkuväylällä. Nyt Ukko ja Akka halusivat portaiden mukailevan tolppaa, kuten nuo ylemmätkin tekivät.

Ukko mittaili ja sahasi. Ja valmista tuli. Nyt portaat kiertävät tolppaa tuossa mutkassa koko matkalta.

Portaan alareuna ei ole enää kompastuksena kulkuväylällä, vaan sujuvan viistosti antaa tilaa kävelijälle.

Kunhan portaat on maalattu, ei enää huomaa eroa uuden ja vanhan välillä. Peräkamarin ovikin mahtuu aukeamaan oikein sujuvasti.

Käsijohde on vielä laitettava seinälle, niin jopa ovat aivan täydelliset rappuset.

Kuistin ja eteisen välinen ovi

Kuistin remontoinnin jälkeen kuistin ja eteisen välinen ovi oli vähän väärässä paikassa. Karmit tursuiva kuistin puolella reilusti yli.

Eteisen puolella taas karmi ei yltänyt lähellekään seinän tasoa.

Eteisen puolella seinässä oli vielä Vihtorin kynsien jäljet.

Hiomalla seinä tuli aika hyvään kuntoon, eikä raapuja enää erota. Nyt voi seinän paperoida ja tapetoida.

Kuistin puoli tuli oven siirtämisen jälkeen aika hyvään kuntoon. Ovi on vielä maalaamatta, mutta niinhän nuo muutkin sisäovet ovat. Tämä ei kunnoltaan ole huonommasta päästä.

Seuraavalla kerralla taitaakin olla lattioiden maalaus ja eteisen tapetointi vuorossa.

Uusi ulko-ovi

Ukolla oli nyt iso työ laittaa uusi ulko-ovi paikoilleen. Oven olisi voinut vaihtaa aiemminkin, mutta helojen odottelussa meni aikaa, eikä lukoton ja kahvaton ovi olisi ollut ihan hyvä juttu. Nyt jo alkoi paremmin taretakin lämpötilojen puolesta, kun sää alkoi lauhtua.

Kuistin remontin yhteydessä oviaukkoa suurennettiin uudelle ovelle sopivaksi. Ei se vanha ovi kuitenkaan missään ilmassa ollut, vaan aukkoa tilkittiin palkeilla ja eristeillä.

Ei tuo yhtään hullummalta näytä paikoillaan. Melkein on, kuin olisi aina tuossa ollutkin.

Listojen jälkeen varsinkin näyttää, että siinähän se on aina ollut. Eikä kukaan muista, että kuistikin oli alunperin avokuisti, eikä tuossa ole sen vuoksi ollut alkuperäistä ovea, josta mallin olisi voinut ottaa. Ensimmäinen kuistin ovi on kyllä ollut hyvin lähelle tämän näköinen, mutta vain yhdellä ikkuna-aukolla. Väri on näin äkkiä katsottuna vähän turhan vaalea, olisi voinut ottaa vähän tummemmankin sävyn. Tämä ovi on Halltexin Toivo 3.

Sisäpuoleltakin ovi näyttää ihan hyvältä. Harmaa sopii kuistinkin kanssa. Tällä puolella väri ei näytä liian vaalealta (Akka on allerginen valkoisille ulko-oville, ainakin niille rautakaupan perusmalleille, jotka eivät näytä hyvältä vanhassa talossa. Anteeksi.). 

Oven sovittamisessa paikoilleen oli hieman miettimistä, sillä ensimmäinen porras on hyvin kapea.

Ohjeissa suositeltiin korkeampaa kynnystä, mutta tuohon oli pakko sovittaa kynnys samaan korkeuteen portaan kanssa, ettei kukaan tuossa jatkossa lankeaisi, vaan saisi jalkansa portaalle mahtumaan suorassa.

Kahvojen valinta ei ollut helppo. Kaikki näyttivät uudenaikaisilta, mutta sitähän ne olivatkin. Valinta osui tällaiseen, sillä se ei riitele niin paljon muiden kahvojen kanssa.

Siinä se nyt kököttää paikoillaan listoitettuna. "Välttää, kuhanpahan", sanoo Ukko ja on oikeasti tyytyväinen kättensä töihin.

Nyt on ulko-ovi tiivis ja lämmönpitävä. Vielä, kun ikkunoiden sisäpokat valmistuvat, on kuistikin täysin lämmin tila. Tai, jos se on liikaa, niin puolilämmin sitten. Mutta se on sitten onneksi ihan oma valintakysymys, eikä olosuhteiden sanelema pakko. Melkein pitäisi Ukon ja Akan kokeilla, millaista nyt olisi nukkua kuistilla. Saattaisi olla hieman toista, kuin silloin aiemmin.

Kylmä Koivurinne

Pakkaset paukuttelivat myös Koivurinteellä. Ukko lähti urheana viettämään pidennettyä viikonloppua sinne. Hänen saapuessaan perille oli ulkona 27 astetta pakkasta ja 3 astetta lämmintä sisällä. Mutta onneksi ne olivat lämpöasteita, ettei sentään koko talo ollut jäätynyt.

Samalla, kun tulipesät alkoivat tuottaa lämmintä, kävi Ukko laittamassa lämmikettä talolle eli lumivallin kivijalan suojaksi. Ja vähitellen talo alkoi lämmetä, mutta hyvin vähitellen.

Aamulla ei vielä oikein vesi kulkenut kunnolla kylpyhuoneen ja keittiön välissä.

Kun imuria ei sattunut olemaan matkassa, Ukko keksi ottaa paineilman käyttöön. Jos ei ole imua, niin onpahan ainakin puhallusta.

Ja niin taas olivat hyhmät pois putkesta ja lämmin vesi virtasi kuin vesiputous.

Eivät onneksi pakkaset olleet sen pahemmin mitään haittaa tehneet. Onneksi siis oli Koivurinteellä kaikki hyvin.