Onkos Akka treenannut?

Seuraavaksi olikin Akan vuoro käydä Koivurinteellä. Akalla oli perjantaina fysioterapia ja hän ajoi Koivurinteelle jo torstai-illalla. Aamu valkeni todella kauniina, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Akka katseli kauan näkymää makuukamarin ikkunasta. Kyllä vaan oli vehreää ja rehevää.

Heinäkuu on jo pitkällä, mutta juhannusruusut kukkivat vasta nyt. Tämä pieni yksilö päätypuolella taloa jäi monta kertaa Ukon leikkurin alle, mutta sitkeästi se on sieltä noussut. Ehkä se nyt alkaa olla jo sen kokoinen, että sen erottaa nurmikon joukosta.

Muuttaessaan Koivurinteelle Ukko ja Akka harmittelivat, kun ei ollut marjapensaita. Yksi punainen oli, mutta se oli tuomen peitossa. Myöhemmin heinikosta löytyi kaksi mustaherukkapensasta. Ne piti tukea, jotta alkaisivat taas kasvaa ylöspäin, mutta hyvinhän ne lopulta lähtivät oikeaan suuntaan. Näiden kahden lisäksi Ukko ja Akka ostivat viime vuonna kolme pensasta lisää. Nekin ovat jo hyvässä kasvussa ja tuottavat muutaman marjan jokainen.

Syreenit saivat kukintansa kukittua. Ovat nuo Koivurinteen syreenit kyllä aivan hurjan kokoisia. 

Kun Akka katseli kasvihuoneelle päin, hän muisteli aikaa, kun tuossa oli vain tiheää pusikkoa kasvamassa. Vadelmat siinä vieläkin yrittävät villiintyä, mutta joutuvat vielä kovan kurin alle. Tänä vuonna laatikoissa ei kasvakaan mitään sattuneesta syystä.

Pihlaja on kyllä valtavan hieno, vaikka tänä vuonna kukinta olikin kovin vaatimaton. Piharakennus on jotenkin niin pienen näköinen pihlajan alla.

Fysioterapeutilla Akka joutui nyt näyttämään, miten kotitreeni oli sujunut. Heti piti mennä punttisalille kokeilemaan lihaskuntoa. Kyllä se huonompi jalka oli toki edistynyt. Treeninä oli 3x10 sarjoja. Jalan ojennustreeni alkoi silloin aiemmin kahden kilon nilkkapainolla, mutta nyt meni laitteessa jo 25 kg. Koukistuksessa meni saman verran. Ja jalkaprässissä Akka sai laittaa jo 50 kg ja kahdella jalalla 100 kg. Harmi, kun ei tullut kokeiltua, miten paljon sillä terveellä jalalla olisi saanut. Nyt jäi vähän epäselväksi, paljonko eroa on. Tuosta kyllä jo huomaa, että etureisi on vielä heikko, ojennuksessa pitäisi olla enemmän painoja kuin koukistuksessa. Fysioterapeutti arvelikin, että Akka pärjää tästä eteenpäin ihan itsekseen harjoittelemalla, kun tulokset olivat näin hyviä. 

Lihaskunto siis palautuu hyvin, mutta onhan se polvi muuten vähän hankala. Ei uskalla Akka vielä kokeillakaan kyykkyyn menemistä. Portaatkin pitää laskeutua porras kerrallaan töpöttäen. Jospa sitten tulevassa leikkauksessa polvi tulisi paremmin kuntoon. Ei kai joka leikkauksen jälkeen tulehduksia iske.