sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Palmusunnuntaina

Hyvää palmusunnuntaita!

Ei käynyt Koivurinteellä virpojia, koska isäntäväki oli poissa. Oli taas aika täydentää remonttitarvikkeita Metsäkylän navetalla. Jäi vielä löytämättä oikeanlaisia lankavetimiä, eikä sopivaa petsiäkään ollut Domus Classicalla tarjolla. Mutta siellä oli aaseja. Kyllä pitäisi jokaisella olla vähintään yksi aasi, niin mainioilta nuo vaikuttivat.

Piti laittaa manilevyt eli Enso-levyt seinään. Mutta kun ei sitten ollutkaan sopivia pallopäisiä ruuveja, joilla ne olisi kiinnittänyt, niin jäivät odottamaan ruuvejaan.


Valut ovat nyt lopullisesti valmiina. Kunhan kuivuu, niin päälle tulee peltilevy, jonka päälle liesi siististi asettuu paikalleen.


Myös puulieden edustan valu on lopullisessa muodossaan. Lieden varmaan jo pian saa maalatakin, kyllä kai tuo jo niin paljon on hapettunut.


Ukko laitteli tavarat kaappeihin. Välillä Akka ei oikein löydä, mitä missäkin on. Aika loogisestihan nämä kuitenkin ovat paikoillaan, mutta kyllä Akka aikoo vielä sellaisen hienosäädön tehdä.


Eniten Akkaa huvittaa nuo tavarat kaappien päällä. Varsinkin tuo laatikko vaikuttaa vähän oudolta koristeelta.


Tee- ja kahvikaappi taisi sittenkin olla liian pieni. Tai sitten Koivurinteellä on liikaa laatuja. 


Ruokakaappikin näyttää melko täydeltä. Vaikka kaikkia tuotteita näyttää äkkisilmäyksellä olevan kaksittain, Ukko ja Akka käyttävät kyllä ihan samoja purkkeja. 


Roinakaapista tuli oikeasti nimensä veroinen. Tuohon on tarkoitus muuttaa hieman hyllyvälejä. Ja täälläkin Akka tekee pienen muutosoperaation.


Noin tuli selvitettyä kaikkien yläkaappien sisällöt. Kyllä tähän keittiöön sitten ihan tarpeeksi tuli kaappeja, vaikka hieman täyttä onkin. Kaksi isoa alakaappia nielee kattilat, padat, pannut, jauhopussit sun muut isommat tarvikkeet. Mutta alakaapeissa on vielä vähän tekemistä. Toinen on kokonaan maalaamattakin vielä.

Ja jos sinua ei ole vielä virvottu tänään, ota vastaan tämä mainio virvonta:

Mie se virvon viisahasti
taputtelen taitavasti
rikkahaksi rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa.
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!
Virvon varvon vitsa on uusi
kaunis kuin kukkiva tuomi,
eläjän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa
mulle!

8 kommenttia:

  1. Kummasti ne kaapit ja niiden päälliset vaan aina täyttyy:)

    Tuo on miun mummoin virpomaloru, kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitää karsia vielä kovalla kädellä tuota kaikkea tavaraa, että mahtuvat kaappeihin sisälle. Tuo on minusta kaunein virpomaloru kaikista. =)

      Poista
  2. Kiitos virpomisista.
    Kaappien sisältöä katsoessa (ruoka) näyttää vähän ahtaalta mutta kyllä ne siitä hupenevat ajan myötä. Minullakin tuli remppa-aikana hankittua kaksoiskappaleita kun tavarat oli mikä missäkin eikä aina löytyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meilläkin oli tavaraa vähän joka huoneessa. Nyt on vaan kulutettava kaikki ylimääräinen pois. =)

      Poista
  3. Hei!
    Löysin blogiisi sattumalta ja jäin lukijaksesi!
    Samanlaisten asioiden äärellä täälläkin, vanha talon ja mökin remppaamista!
    Olet tervetullut kurkistamaan meidän remppapuuhia!
    Terv. Marita
    http://villejalupiineja.blogspot.fi/?zx=a2c9cc5aeb6598a4

    VastaaPoista
  4. Kiva virpomisloru. Sama ongelma tahtoo olla varmaan vähän itse kullakin kaappitilan kanssa ja mistä ihmeestä sitä tavaraa niihin aina kertyykin niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihme juttu, miten kaapit täyttyvät aivan huomaamatta. =)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.