perjantai 18. huhtikuuta 2014

Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen...


Koivurinteen pääsiäisaika on lähtenyt mukavasti käyntiin. Eilen saapuivat pääsiäisvieraiksi samat pojat, jotka viettivät joulun Ukon ja Akan seurana. Akka höselsi koko päivän eri sörsseleiden kanssa, joista osa onnistui ja toisissa oli toivomisen varaa.


Kulitsan kanssa kävi hieman köpelösti, mutta kyllä siitäkin lopulta syötävää tuli.


Tänään Ukko ja pojat väkersivät pihalle eläinten suojaa, johon aikoinaan tulee Koivurinteen uusimmat asukkaat.




Päivän kohokohta oli tietysti munien etsiminen. Tällainen pussillinen herkkuja oli kätketty. Ei tietenkään kaikkia saanut löytää vielä tänään, joka päivälle riittää etsimistä.


Otsikon tapaan päivä on pilvinen myös tässä Oiva Paloheimon runossa. 

Kirkkotiellä
Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
- tällä tavalla, äiti?”

”On, hän on se sama Jeesus.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.

”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet
tulivat sinne, ja sitten
ne veivät hänet ja löivät
nauloilla ristinpuulle
- tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”

”Mitenkä? Missä itkee?”

”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? Eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.

Oiva Paloheimo
(Runot, 1955)



4 kommenttia:

  1. Mukavaa pääsiäisen aikaa! Ajattelin, että meillä on paljon suklaamunia, mutta teillä onkin paljon enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä joka päivälle riittää etsimistä näissä munissa! Hyvää pääsiäistä sinullekin!

      Poista