perjantai 23. marraskuuta 2012

Kellonsoittoa Koivurinteellä

Tulipas pitkä kirjoitustauko Akalla, kun piti käydä raketteja väistelemässä työmatkalla Israelissa. Miten kävi Akan siellä? Ihan niin kuin entisellä likalla tansseissa: "Viuhka kävi, kun vierestä vietiin." Oli kiva palata takaisin kotiin kolmen karvaisen uroksen syleilyyn (tarkennettakoon nyt heti, että yksi näistä oli mies). Heti ensimmäisenä paluupäivänä Akan piti päästä katselemaan Koivurinteen maisemia, vaikka hämärä jo hyssytteli pihalla. Ukko oli kerännyt lehtikasat pois ja raivannut lupiinikasvustot ja tienreunat. Piha näytti heti paljon isommalta ja erityisesti siistiltä ja ehdottoman kotoiselta.

Akka hommasi Koivurinteelle ovikellon. Tähän asti vieraat olivat joutuneet kopistelemaan ovea ja ikkunaa, mutta nyt saisi soitella kelloa. Tässä vielä kuva ovikellosta.
 
Joku lehmäparka oli aikoinaan joutunut luopumaan kellokas-asemastaan, mutta eipä se enää Akkaa haitannut. Siinähän nyt sopii kilkuttaa vieraiden lehmänkelloa. Aikaisempikin kello lienee ollut juuri tuossa paikassa, sillä puussa lukee vielä himmeällä "Herätä minut".

Akka päätti, että viikonlopuksi on pakko päästä Koivurinteelle. Sormia syyhytti päästä repimään taas seiniä ja kattoa ja ties mitä sitä vielä keksisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti